Elämä on yks vuoristorata, mennään ylämäkeen, alamäkeen ja suoraa tietä.

Tänää oli aamupäivästä iltapäivään viel hyvä fiilis. Iltaa kohti, mulla kasvo elin otsaa. Mä pyysin auttavaa kättä, en saanut. En enää pyydä, ei enää satu. (en ole marttyyri, en vain jaksa enää). Mä autoin tänää E:tä hommaamalla autopaikan, jotta sai ajettuu asuntoauton parkkii, mutta vastapalveluksi pyysin laatikoita, ei edes viittiny auttaa. No ei siinä onneksi apuna toimi ikeakassit ja äp :). Nyt on pakattu. Nukkumaan pitäis käydä, kun tajusin, et jätesäkkiin tungin peiton, tyynyn, petarin ja lakanan..

Nata pieni murunen alko tänää todella yrittää konttaa, tahtiin : käsi, käsi, jalka, jalka, käsi, käsi, turvalleen ja uudestaan sama :D.

Miksi mulla on sanat hukassa?

Ehkä mä vaan dataan muuten vaan ja huomenna postailen uudessa kodissa, uudella sohvalla :). (jos jostain löytyis vielä digiboksi, niin tv:n äärestä postaan ja kynttilän äärellä :).

Nyt see you <3